Ehkä hiukan pohjustan tätä kirjoitteluani. Eli päätin aloitaa blogin kirjoituksen kun en jaksanut kynällä päiväkirjaa kirjoitella. Tällä hetkellä kaikki ahdistaa vaikkei kauheasti syitä ahdistukselle olekaan, kait... Niin ja kirjoitusvirheistä ei kannata välittää, jos tätä nyt kukaan ikinä lukee :D.. Niin mulla on siis lievä lukihäiriö niin en välttämättä huomaa noita virheitä...

 

Minulla on kaksi ihanaa lasta, minulla on kaksi koiraa ja muutama muukin elukka, ihania nekin kaikki :). Sitten minulla on mies, avomies, ihan toimiva sekin mutta joissakin asioissa ollaa totaalisen erilaisia ja erimieltä. Yhteistä taivalta takana kuitenkin jo 15 vuotta. Joten jotain hyvää meidän yhteiselossa täytyy olla :D.

 

Suhteen alussa mies oli todella innokas sitoutumaan ja muuttamaan yhteen jne. Minä olin vähän pidättyväisempi. Jossain vaiheessa kuitenkin muutettiin yhteen ja ihanaahan se oli, joskus toivon että sen saman tunteen saisi vielä takaisin. Taitaa olla turha toivo.

 

Nyt täytyy mennä lasten kanssa mutta tulen jatkamaan tätä kunhan kerkiän :).

Noniin, koneen ääressä taas...

 

Ulospäinhän kaikki näyttää hyvältä meidän elämässä, on talo. lapset autot ja koirat. Mutta jotain puuttuu, siis multa. Multa puuttuu ajoittain se tunne mikä pitää kaksi ihmistä yhdessä. Meillä on erilainen näkemys siitä mitä tahdotaan tulevalta. tosin ennen se oli samanlainen, mies on muuttanut mielipidettään :(.

 

Kysehän on siitä että mä tahtoisin naimisiin ja mies ei. Eihän siinä mitään jos se olis kertonut syyn siihen että miksi ei yhtäkkiä enää tahdokkaan naimisiin. Mitään syytä en vaan ole koskaan saanut, ainakaan kunnollista.

Ainoastaan syyksi on sanonut että on vaan nähnyt liikaa avioeroja. Mun mielestä tuo ei ole kovin hyvä syy. Mä olen nähnyt avoeroja vaikka kuin paljon.